EtusivuAjankohtaistaTule jäseneksi!Koirat ja kasvotRataTuotteetYhteistyökumppanitLinkitEuropean Derby 2011Kisavideot
Yleistä greyhoundista
Kilpailevat
Viikon Koira
Pentuja
Viikon Koira

Viikon 37 koira Tony Stark
juttu ukeaa kuvasta








Viikon 23 koira Capes`Sportti   "Tauno"





Viikon 20 koira, Pavo   "Pauli"




Viikon 41 koira, Vuoden Koira 2015

 

Klang ”Aulis”
(Line Of Fire - Run Mary Ann) s. 12.6.2012, musta uros. Om. Noora & Petri Seppälä, kasv. Sjudraget Ruotsi, treenari: Petri Seppälä

 

Vuoden Koira -titteli piti jännityksessä kauden viimeiseen kisaan. Mutta Auliksen oma lähtö ei sitä vielä sinetöinyt, vaan ratkaisu siirtyi kauden 2015 viimeiseen kisalähtöön. TGK valitsi titteliperusteilla poikkeuksellisesti kaksi viikon koiraa, joiden tittelit ratkesivat yhden pisteen eroilla kakkosiin.

Mitä liikkui mielessä ratkaisua odotellessa?
– Lyhyesti ja ytimekkäästi: täysin tyhjää löi. Luulimme että Auliksen neljäs sija viimeisenä kisapäivänä vei häneltä VK-tittelin.
  Aulis kilpaili 13 kertaa, joista kahdeksan voittoa ja neljä kakkossijaa. Kauden viimeinen kilpailu toi komeetalle poikkeuksellisen nelossijan. Tittelistä kisasi Auliksen kanssa Braka, josta leivotaan Vuoden Narttu 2015.

 

Mitkä ovat vaikuttavimmat muistot Auliksen kaudesta? Miksi juuri ne?
– Paljon on hyviä muistoja, mutta ehkä FGD Virpiniemessä ja SM-kisat Tampereella. FGD oli kauden ensimmäinen mittari koiran kunnosta, matkana 520 metriä. Vaikka lyhyt matka olikin taittunut suhteellisen mukavasti SD-hopean myötä Turussa, FGD-alkuerä ehkä antoi odottaa jotain, Noora ja Petri kertailevat.

– Ja antoihan se, finaalissa kolmos-nelos kaarteessa se upea nousu voittoon oli todella hienoa katseltavaa. Se riemu ja fiilis oli sanoin kuvaamatonta! Riemun ja tunteiden purkaus. Mahtavaa työskentelyä Aulikselta.

 

Sitten, väliviikon jälkeen SM-kisat, niiden alkuerät ja Aulikselle ennen kokemattomat tiukat kaarteet. Sitä ennen pojalle hyvät huollot ja valmistelut tehtyinä.
– Noora lähti Tampereelle kisoihin ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Eihän siinä jännityksessä voinut kuin painua metsään muksujen kanssa, jotta saisi ajatuksen pois kisoista ja ajan saisi kulumaan, Petri muistelee.

– Aulikselle Tampereen rata ja vieheen ääni oli uutta, ja vaikka kaarteet taisi mennä vähän pitkiksi olihan se alkuerävoitto mahtava juttu.

– Finaalissa sitten kuusi kovaa koiraa ja tarjolla urosten Suomen Mestaruus. Aika maukas kilpailu. Hyvä startti ja takasuoralla nousu kärkipaikalle, jännitys nousi entisestään huimalle tasolle. Ei voi sanoin kuvailla sitä.

– Emme kuitenkaan ns. tuplaan uskoneet. Noin 11 vuotta on tullut touhuttua tässä lajissa, on menty ylös ja alas. Kaikenlaista kokenut ja nähnyt, mutta ei koskaan tällaista tunnetta ja fiilistä, mitä Auliksen menestys on tuonut meille koko kaudella.

 

Aulis lähti lepokaudelle ykkösluokan koirana sprintiltä ja keskimatkalta. Stayer jäi kokeilematta, kun Turku Classicia ei juostu. Ykkösluokan diplomia myös pukkaa. Mistä kiitätte itseänne treenareina loistogeenisen koiran kanssa?
– Ihan ensimmäiseksi pitää olla asenne kohdallaan ja halu tehdä työtä sekä halu opetella lukemaan koiraa. Olemme pitäneet lepotaukoja, kun Aulis sitä on tarvinnut. Eikä ole tahkottu kaikkia kisoja läpi ihan väkisin.

– Taidot treenata koiraa on tietysti kehittyneet vuosien saatossa ja monet asiat tullut opittua kantapään kautta niitä virheitäkin tehden. Maltti on valttia… ja silti opittavaa riittää paljon vielä muillekin vuosille.

– Aulis on mahtava koira ja asioita on tullut tehtyä oikein. Siinä se kiteytettynä, Petri tuumaa.

Noora korostaa vielä, että Petri on tehnyt kovan työn Auliksen kanssa. Että Petrille suurin kiitos kuuluu.

– Minä olen hoitanut vaan kisapäivät Auliksen handlerina.

 

Seurasitteko Nooran kanssa ylen tasaisena käynyttä kisaa sprintteritittelistä? Jos, niin mitä mietitte?
– Kyllä sitä tuli seurattua. Kaksi kovaa koiraa vastakkain ja viimeisessä kilpailussa ratkaistaan Vuoden Sprintterin titteli. Mikäs sen upeampaa, että titteleistä joudutaan taistelemaan loppuun asti. Upeaa greyhound racingiä. Paljon onnea Antille ja Kovasen perheelle!

 

Kun lepokausi ja täydelliset kotikoirapäivät koittivat, mikä Auliksessa on parasta perheen kuonokamuna?
– Iloinen naurava hölmö, jonka touhuja on mukava katsella. Hän innostuu kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu, osaa myös olla kiusanhenki ja jääräpäinen. Sellainen se Aulis on!

 

Uusi turkulainen harrastaja, Heikki Rahikainen, on kuvannut Aulis-vinkkelistä kaverilleen greyhoundurheilua aika osuvasti:

"Greyhoundurheilu on sellaista, että monta koiraa laitetaan koppiin, ne juoksee tosi kovaa ja lopussa Klang voittaa."

 

Jututti: Mirja Piranta

Kuvat: Erkki Ruusunen, Noora Seppälä



Viikon 41 koira, Vuoden Sprintteri 2015
 

Schroeder ”Antti”
(Plan Jack - Pilot's Girl) s. 1.7.2011, fawn uros. Om. & treenari Arto Kovanen, kasv. Fast Friends

 

Meni jännittäväksi Vuoden Sprintteri -titteli kahden uroksen kesken. Välillä johti Capes' Lee Cooper "Leevi", välillä Antti. Koska vasta kauden viimeinen kisa toi selvyyden, TGK valitsi poikkeuksellisesti kaksi viikon koiraa, titteliperusteilla.

Mitä, Arto, mietit lähtökopin takana? Mitä Jennika katsomossa?
– Ennen starttia Antin kanssa käytiin läpi pupujuttuja, eli voitontahtoa kohdilleen, Arto paljastaa.

– Koira oli helppo kopittaa sopivasti latautuneena. Toiveet olivat korkealla. Antti sai hyvän lähdön ja pääsi piikissä ykköskaarteeseen.

– Kiitokset hyvälle kilpakumppanille eli Lee Cooperille! Erityisen otettuja oltiin Leilan tekemästä Vuoden Sprintteri 2015 -manttelista! Upea idea! Oli hauska odottaa kummalle koiralle se saadaan pukea tämän tasaisen kisan päätteeksi, Jennika iloitsee.

 
Mitkä ovat treenarin mielestä kauden vaikuttavimmat hetket Antin kanssa ovaalilla? Miksi juuri ne?
– Annika Tähtinen EGU Sprintin voitto oli vaikuttavin hetki, koska silloin Antti pääsi näyttämään potentiaaliaan. Antti oli ollut hetken sairaslomalla sitä ennen. Keskikopin vaihdos oli hyvä valinta myös siihen samaan aikaan.

 

Mikä on ollut parasta Antissa tällä kaudella? Missä vaiheessa teit päätöksen pelkistä sprinttikisoista?
– Antin kiltti luonne on parasta. Helppo kisautettava, sprinttimatka sopii pojalle. Viime talvena päätin kisauttaa Anttia vain sprintillä, koska näytti siltä, että Antti ei kestänyt koko kautta keskimatkaa, Arto perustelee.

 

Seurasitko yhtään vasta viimeisen kisapäivän viimeisessä startissa ratkennutta aika tasaista Vuoden Koira -kisaa? Jos, niin mitä mietit?
– Seurasin vuoden koira pisteitä kyllä. Mielenkiintoiseksi meni kisa, täytyy myöntää. Onnea voittajalle, eli Klangille!
  Vain pisteen päähän tasaisessa kisassa siis jäi Vuoden Narttu –tittelin saava Braka ”Pricken”.

 

Millä mielin jäätte Antin kanssa lepokaudelle?
– Hyvillä mielin jäädään lepokaudelle. Jatkamme juoksemista hauskan merkeissä metsissä ja hiekkakuopilla. Syödään hyvin ja odotetaan erityisesti joulun ajan "isoa lihaa", eli kinkkua.

 


Jututti: Mirja Piranta

Kuvat: Maaria Rahikainen, Jennika Eskola





Viikon 40 koira 2015

 

Hooligan "Huli"
(Blits - Freida) s. 1.12.2011, brindle uros.
Om. Paula & Jaakko Stenroos, kasv. Maxwin, treenari Jaakko "Jaska" Stenroos

 

TGK:n valitsema viikon koira on hienosti luokkien 1 - 2 Whippet Special Cup -finaalin voittanut Huli. Kisa oli kova, kaikki finaaliin päässeet ykkösluokan koiria ja Hulille voitolla 325:n oma kauden kärkiaika. Mitkä fiilikset? Oliko odotettu voitto siinä tasokkaassa lähdössä?
– Loistavat fiilikset! Meillä on plakkarissa sen verran hopeasijoja, että voitto maistuu. Ja makoisammaksi voiton tekee tosiaan se, että vastassa oli nippu todella kovia kuonoja. Itse rankkasin JZ-Torstin lähdön suurimmaksi suosikiksi, mutta hienosti riitti Hulilla paukkuja maalisuoralla ohitukseen, Jaska kertailee iloisena.

 

Huli on tänä vuonna kisannut GRL:n puolella kuusi kertaa ja saldo neljä voittoa ja yksi hopea. Kaikki matkat sprinttiä ja ajat luokkaa yksi. Euroopan Derbyn alkuerässä Tampereella Huli myös kävi ja jäi ykkösen ajalla finaalista. Miten koit Hulin kanssa sen kisan?
– Euroopan Derby oli hieno ja hyvin järjestetty kisa. Ulkomailta tulevien whippetien nopeus oli tiedossa, joten finaalista karsiutuminen ei tullut yllätyksenä. Huli juoksi alkuerässä kuitenkin oman ennätyksensä Kaupin 280 metrillä, joten oikein tyytyväinen olen siihenkin suoritukseen.

 

Onko nopea Huli kisannut paljon SVKL:n puolella tänä vuonna? Millaisin tuloksin? GRL:n puoleltahan poika on urosten SM-kakkonen.
– Huli juoksee aktiivisesti myös SVKL:n puolella. Tämän kauden parhaita saavutuksia ovat Kuninkuusjuoksujen hopeasija ja kasvattajakisan voitto MaXwin-kennelille yhdessä Invictuksen kanssa.

 

Miten Paulan kanssa löysitte ja valitsitte juuri Hulin? Kumpi valitsi?
– Meillä oli ennestään Hulin eno, Fantom, joka oli myös varsin menestyksekäs kilpuri. Kun saimme tietää että ”Tompan” siskolla tehdään pennut ja uroskin oli mieluisa, niin valinta yhdistelmän suhteen oli oikeastaan helppo. Huli miellytti heti olemukseltaan sekä minua että Paulaa, joten sekin päätös syntyi helposti.

 

Mikä on mielestäsi parasta Hulissa urheilijana? Mikä kotikoirana?
– Hulissa parasta urheilukoirana on sen monipuolisuus. Vauhti riittää sprintille, mutta myös kestävyyttä löytyy sen verran, että pidemmilläkin matkoilla on pärjätty. Huli on whippetiksi hyvin rauhallinen radalla, mikä tekee sen kanssa kilpailemisesta mukavaa. Myös lihashuollon ja palautumisen suhteen koira on ollut helppohoitoinen.

– Kotikoirana Huli on mitä hauskin tapaus. Älyä ei ehkä ole annettu samalla kauhalla kuin nopeutta, mutta se ei menoa haittaa. Häntä heiluen poika on valmiina kaveriksi kaikkeen toimintaan ja päikkäreitäkään ei tarvitse ikinä ottaa ilman Hulia kainalossa. Huli on aina leppoisa ja kiltti kaikille.

 

Vieläkö Hulin kisakausi jatkuu tänä vuonna?
– Hulin kausi jatkuu vielä yhden kilpailun verran SVKL:n Team Racessa 3.10.

 

Onnea 3.10. kisaan nopealle pojalle!




Kysyi: Mirja Piranta

Vastasi: Jaakko "Jaska" Stenroos

Kuvat: Minna Leppänen, Jaakko Stenroos




Viikon 37 koira 2015

 

Saved By The Bell "Luca"

(You Know My Name - Veracious Witch) s. 25.12.2012, musta uros. Om. Heini Räisänen & Sami Niskala, kasv. Parsonage´s, treenari Sami Niskala



 

TGK:n valinta viikon koiraksi kohdistui itseoikeutetusti kolmivuotiaiden Grand Prix -kisan voittajaan. Luca ilostutti kunnolla uudet lajin harrastajat,
Heinin ja Samin. Miten alun perin sytyitte lajiin ja miten löysitte Lucan?

– Televisiosta tuli rotuesittely greyhoundista, joka aikaisemmin oli meille molemmille vieras rotu. Kiinnostus heräsi, ja pentueita etsimään. Löydettiin
Eija Mäen ilmoitus syntyneestä pentueesta ja ei muuta kuin soittoa Eijalle ja pentuihin tutustumaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja Eijan pienellä avustuksella
sitten syttyi myös polte kisaamiseen, Heini kertoo.

 

Joulupäivänä kolme täyttävä Luca on kilpaillut hyvin säästeliäästi, ja nyt tuli täysosuma ikäkausikilpailussa.
Koira paransi uransa neljännessä kilpastartissa aikaisempia ennätyksiään yli sekunnilla. Kasvattaja Eija Mäki kiittelee korkean paikan leiriä. Missä Luca leireili?

– Olemme molemmat lähtöisin Lapista ja näin Lucankin leirit suuntaavat yleensä Sallan ja Rovaniemen suuntaan. Sieltä pohjoisen hangilta on siis pojalle pienestä pitäen vauhtia haettu.
Tästä juontaa myös Eijan käyttämä Lapin poika -nimitys.

 

Luca juoksi hyväksytyn soolon viime syyskuussa Turussa. Muistan iloinneeni silloin, kun uusien ihmisten koira veti laakista soolonsa lävitse.
Uraansa poika ei silloin sen enempää jatkanut. Oliko siihen jokin syy?

– Luca on isänsä (Ahto) poika, kaikenlaista pientä vaivaa on ollut. Se on estänyt harjoittelun ja sen vuoksi kisoihin osallistuminenkin on viivästynyt.
Luca on ollut varsinainen Aku Ankka pienestä pitäen.

 

Tänä vuonna heinäkuussa Luca juoksi 280 metrin trialin Tampereella ja viikon päästä uran ensistartti lyhyellä. Millä mielin lähditte Samin kanssa avaamaan pojan uraa?

– Kaikkien vaikeuksien jälkeen ensimmäinen tavoite oli saada koira kisaan mukaan. Alkuun ei ollut suuria odotuksia, toivottiin ehjiä juoksuja, jotta kokemus karttuisi, Heini toteaa.

 

Lucan urheiluhistoriaan on nyt kirjoitettu kolme keskimatkan lähtöä, kaksi aiempaa luokissa 6 ja 7. GP-finaalissa Luca otti heti alusta piikkipaikan ja keskimatkan luokka
koheni kolmoseen. Mitä tuumit huimasta parannuksesta?

– Parannus on todella hyvä. Harjoitusjuoksut ja muut ovat antaneet viitteitä siitä, että pojalla riittäisi vauhtia. Mutta ekoissa strarteissa kokemuksen puute näkyi ja lähdöt meni
lähinnä opintomatkoiksi.

 

Miten olette uusina harrastajina ensimmäisen greyhoundinne kanssa päässeet lajiin mukaan?

– Kummallakaan ei tosiaan ole aikaisempaa kokemusta greyhoundeista, vaikka koirista muuten kyllä. Tässä kohtaa iso kiitos kuuluu kasvattajalle, Eijalle.
Hän on jaksanut opastaa ja vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin ja tilanteisiin. Erityiskiitokset myös parille kokeneelle harrastajalle,

Hatakan Aarnelle ja Karlssonin Pekalle.

 

Mitä seuraavaksi Lucan kanssa? Keskimatkaa vai lyhyttä?

– Lyhyellä matka näytti loppuvan kesken, joten lähdemme jatkamaan keskimatkalla.

 

Kerro vielä hieman Lucan koti- ja urheiluluonteesta? Onko poikaa helppo treenata?

– Luca on meidän ainut lapsi ja ehkä sen vuoksi niin kovin vaativa. Mutta helppo treenattava, tekee treeneissä kaiken ja vielä vähän enemmän. Kotona Lucalla on kaksi vaihdetta,
välillä saa hepuleita ja riekkuu kuin pikkukakara, tai sitten makaa sohvalla jalat kattoa kohden ja kerjää rapsutuksia.

 

Luca vaikuttaa sytyttäneen kipinän Heinin ja Samin mieliin. Toisesta greystä kysyessäni Heini pohtii: "Täytyy vastata, että avoimin mielin mennään, ja jos kiinnostavia yhdistelmiä löytyy...
niin kaikki on mahdollista."




Kysyi: Mirja Piranta

Vastasi: Heini Räisänen

Kuvat: Iida Nikkilä, Heini Räisänen





Viikon 36 koira 2015

 

Svala "Hemi"

(Collision - Titan Buff) s. 30.3.2013, sininen narttu. Om. & treenari Leenalinnea Nurmi, kasv. Sjudraget, Ruotsi



TGK valitsi viikon koiraksi sinisen Hemi-neidon. Nähtiin nuoren Hemin uran seitsemäs startti ja siitä uran ensivoitto hyvään saumaan.
Miten läikähti rinnassasi Junior Derby -alkuerän voitto? Odotitko voittoa?

– En odottanut voittoa. Todellakaan. Jouduin tarkistamaan kesken kisan liivistäni, että onko se oikeasti Hemi, joka siellä ensimmäisenä juoksee,
Leenalinnea kertaa Hemin voittolähdön tapahtumia.

– Huippufiilis kyllä. Hemi oli jotenkin koko kisapäivän todella hyvällä ja energisellä tuulella. Juoksut osui ikävästi toukokuulle ja kestivät kauan.
Niistä palautuminen on ollut pidempi prosessi kuin osasin odottaa, ja nyt Hemi alkaa vihdoin olla oma itsensä.

 

Hemin kaksi nopeaa pentuesisarusta juoksee myös finaalissa, mitä mietit siitä? Isäsi Juha iloitsi Facebookissa aivan innoissaan:
"No nyt, aivan mahtavaa! Napsui kohdilleen kerrankin ja taisi tulla viimeaikaisen pysyväisvoittajakoiran (sisaren) päänahka samalla ja kuuden koiran lähtö. Vielä on kesää jäljellä."

– Iskä aina eläytyy näihin hommiin vähän liikaakin... Pricken (Braka) ja Stefu (Snabb) ovat molemmat kovia vastuksia. Ihan huippua,
että kaikki pentueesta tähän kisaan osallistuneet pääsivät finaaliin.

 

Miten löysit Hemin? Onko Hemi muuten ensimmäinen greyhoundisi?

– Hemi on meidän ensimmäinen greyhound. Se löytyi ihan vaan tutkailemalla tulevia pentueita. Jokin kolahti tuossa yhdistelmässä,
ja onneksi, koska meille täydellisempää koiraa olisi vaikea löytää, Leenalinnea iloitsee.

 

Hemillä on kotona kaksi kuonokaveria, kerro hieman kamuista ja yhteiselosta.

– Kaksi whippettiä löytyy, kolmevuotias näyttelylinjainen Hippo (Paris Hilton) sekä kuusikuinen Hoki (Breakdance). Kaikki tyttöjä.
Meillä on tällä hetkellä koossa niin energinen porukka, että vaikea välillä itse pysyä perässä. Tytöt tulevat loistavasti juttuun, ja
pikkulikat ovat opettaneet Hemille kasan whippetmäisiä asioita, kuten syliin änkeämisen sekä kasassa nukkumisen…

 

Kun Hemi juoksi JD-alkuerässään itsensä julkkikseksi, mitä kisoja ja matkoja olet ajatellut loppukaudelle?

– Julkkikseksi, naurattaa. No, loppukautta tässä katsellaan vielä, että mitä tehdään ja missä. Luultavasti jätetään Tampere
väliin kokonaan, ja jatketaan sitten Turussa. Mikäli rahkeet riittää, niin syksyllä voisi miettiä vielä Hemin kotimaassa piipahtamista… Katsoos nyt…

 

Olet kolmannen polven harrastaja. Vaikuttaako sinun harrastamiseesi mitenkään isäsi ja tätisi greyhoundurheilun huipulla harrastaminen 80-90-luvulla?
Saatko kenties vinkkejä osaavilta grey- ja whippettreenareilta?

– No onhan se tietty kiva, kun on lähisukulaisissa joku jolta voi neuvoa kysellä… Aika pitkälti ollaan kuitenkin menty oman fiiliksen mukaan ja tehty välillä huonojakin ratkaisuja.
Mutta niistä oppii parhaiten.

 

Leenalinnea paljastaa vielä, että ”kyllä mä Heminkin raahasin näyttelyyn. Ja lähimätsäreissä Hemi on ollut oikea palkintohai. Mutta se on lähinnä sellaista talven ajantappohommaa.”

 

Kaunis sininen tyttö, ja juoksu-uran voittoputki nyt auennut. Onnea tuleviin koitoksiin!



Kysyi: Mirja Piranta

Vastasi: Leenalinnea Nurmi

Kuvat: Iida Nikkilä, Juha T. Ollila




Viikon koira 25 2015


Joynight "Svart" (Jack The Hawk ­ Hasty Night), s. 22.10.2009, musta narttu. Om. Kennel Run­Up, kasv. Run­Up,  treenari Jouni "Jones" Kiiski

TGK valitsi itseoikeutetusti viikon koiraksi viisivuotiaan Sprintti Derby ­voittajan. 
Joynight  aka Svart voitti 6.6. SD­alkueränsä ajalla 19.33. ja 13.6. finaalin hienolla ajalla 19.15. 
Nyt on  saatu historian kolmas narttu lyhyen klassikon voittajaksi, ja samalla historian toinen  veteraani. 

Uskalsitko odottaa veteraanitytölle täysosumaa?
– Kyllä se ajatuksissa oli. Alkuerä oli Svartille vasta kauden ensimmäinen startti, joten parannusta  odotettiin. 
Toki Sprintti Derby ­finaali on niin kova kisa, että lähes kaiken on onnistuttava, Jones  toteaa.
Lokakuussa kuusi täyttävä Svart kilpailee nyt viidettä kauttaan ja tämä oli tytön neljäs kerta  Sprintti Derby ­finaalissa. 
Koira on juossut finaaliin kolme kertaa voitolla ja kerran  kakkossijalla. Finaaleissa ei ennen ihan ole onnistanut podiumpaikoille, mutta nyt meni  kaikki nappiin. 

Miten itse kuvailisit kokeneen tytön finaalijuoksua?
– Jep, aiemmissa finaaleissa on ollut vähän huonoa tuuriakin. 
Yksi neljäs sija tuli samalla ajalla  kolmosen kanssa, joten palkintojakkara oli aika lähellä. 
Nyt finaali meni täysin käsikirjoituksen  mukaan. Loistava startti viitoskopista neljän sisäkopin koiran edelle. 
Klang oli etukäteenkin meidän  pahin uhka, mutta onneksi sekin jäi startissa ja ikäneito­Svart jaksoi puristaa hyvin loppuun saakka.  Viidettä kauttaan kilpaileva greyhound on meillä aika harvinainen luonnonvara. 
Svart juoksi  325 metrin ennätyksensä 18.95 vuoden 2013 SD­alkuerässä. Eikä ole yleistä nartuille alittaa  19 sekuntia. 
Tilastoihin on jäänyt nuoruuden Spintti Derbyistä myös muita tasokkaita aikoja,  mm. 19.18 ja 19.17.

Mikä on mielestäsi tytön salaisuus, kun aikatasokin osoittautui nyt olevan liki sama kuin  nuoruusaikoina?
– Kaudella 2012 oli yksi pahempi loukkaantuminen, mutta muuten Svart on pysynyt terveenä. 
Kiimat on kuitenkin sotkeneet useamman kauden, joten kisastartteja ei ole kertynyt kuin 31  Suomessa ja kuusi Ruotsissa.  – 
Harmaantunuthan tuo on, mutta muuten kroppa on ihan nuoruuden vireessä. 
Ehkäpä myös  treenarit ovat oppineet tässä vuosien aikana lukemaan koiraa ja virittämään muun muassa painon  kohdilleen, Jones miettii. '

Vieläkö Joynyght nähdään keskimatkoilla?
– Todennäköisesti nähdään. Ei se pelkkä sprintteri ole. Ykkösluokan aika Åkerin 550 metrillä 
Tukholmassa viime vuonna lähes veteraani­iässä ja toki Ruotsin Mestaruus 510 metrillä  Skellefteåssa kertoo, että keskimatkatkin maistuu. Svarthan voitti Ruotsin Mestaruuskisoissa kaikki  kolme eräänsä.

Onko treenarilla tavoitteita mustan tytön kanssa tälle kaudelle? Vai menettekö kisa  kerrallaan?
– Mennään kisa kerrallaan. Mielessä on kyllä Ruotsin Veteraani Derby ­voiton uusiminen. 
Viimesyksyisen voiton jälkeen naapurimaassa mussutettiin, kun Svart oli juuri täyttänyt viisi vuotta.  Sanoin tulevani vuoden päästä uudestaan, 
Jones myhäilee.

Kysyi: Mirja Piranta Vastasi: Jouni "Jones" Kiiski Kuvat: Reija Kiiski








2015 viikon koira, vko 24

 

JZ-Taavi "Taavi"

(Jykä - Zaphira), s. 11.4.2011, fawn uros. Om. Ilkka Virta & Ulla Saxen, kasv. Veikotin, treenari Ilkka Virta

 

Toukokuun lopussa vietettiin väliviikonloppua kilpailuista. Kesäkuun alussa taas ovaalille Turussa, TGK valitsi 6.6. kilpailuista viikon koiraksi whippetherra Taavin.

Nelivuotias Taavi on uusi kuono GRL:n kilpailuissa. Paljonko poika on kaikkinensa kilpaillut?

 

– JZ-Taavilla on vähän toistakymmentä starttia vinttikoiraliiton puolelta ja siellä parhaat sijoitukset taitavat olla Varsinais-Suomen kennelpiirin mestaruus 2012 ja neljäs sija SM-ratakisojen A-finaalissa 2013, treenari-Ilkka valaisee.

 

Ensimmäinen kilpastartti GRL:n alaisissa kilpailuissa, ja poika otti hienosti ovaalin haltuunsa. Odottiko treenari ja muu kotiväki voittoa?

 

– Taavi on vielä kovasti keskenkuntoinen ja toisaalta edellisestä kilpailusta aikaa puolitoista vuotta, joten lähtövoittoa ei osattu odottaa. Ennakkoasetelmien valossa lähtö tuntui tasaiselta ja siksi mielenkiintoiselta. 

 

Millaisia jatkosuunnitelmia teillä on kaudelle? Kilpailutatteko Taavia molempien liittojen kilpailuissa? Maastoissa? Näyttelyssä?

 

– Meillä on sisareni Ulla Saxenin kanssa neljä yhteistä koiraa. Koiria treenataan yhdessä ja sopuisasti lähinnä omalla vetosuorallamme. Työnjakomme on sellainen, että Ulla kilpailuttaa koiria Vinttikoiraliiton kisoissa ja me Minnan kanssa GRL:n kilpailuissa. Maastoista tai näyttelyistä emme ole tällä hetkellä kiinnostuneita.

 

Olen tottunut näkemään teidät kilpailuissa greyhoundien kanssa. Nyt on rotu ainakin toistaiseksi vaihtunut. Miten päädyitte wippetteihin? Taavillahan on myös kaveri omasta rodusta, 1,5-vuotias Pete. Mikä on erilaisinta whippettien kanssa?

 

– Meille whippetit eivät ole mitenkään uusi tuttavuus, hankittiinhan ensimmäinen sellainen perheeseemme jo vuonna 1972, ja NN-Napoleonin kanssa kisailimme GRL:n kisoissa 2010 - 2011, Ilkka kertoo.

–  WT-Bertil alias "Pete" on itse asiassa Taavin poika ja se tuli meille astutuspalkkiona. Painopisteen siirtäminen tässä hienossa harrastuksessa greyhoundeista vipukoihin oli tietoisen harkinnan tulos: Whippettien loukkaantumisriski on olennaisesti pienempi, ne kypsyvät radoille nopeammin, ovat helpommin treenattavia ja niiden kilpailu-ura on jopa kolme vuotta pidempi kuin greyhoundien.

 

Miten löysitte Taavin? Millainen persoona?

 

– Ostamme koiria vain hyviltä kasvattajilta, ja Ulla huomasi, että Weikotinille oli pentuja tulossa. Taavi on luonteeltaan mukava ja sosiaalinen, mutta vähän hankala treenattava, koska se on aika laiska juoksemaan ilman viehettä.
Pete-poika on ehkä treenarien apuna laiskasti juoksevaa isäänsä juoksutellut, reportteri aavistelee nyt Taavin otteista...

 

Kysyi: Mirja Piranta

Vastasi: Ilkka Virta

Kuvat: Minna Leppänen






2015 viikon koira, vko 22

 

Verona "Sanna"

(Go Jimmy Go - Apeliotes), s. 4.5.2013, brindle narttu. Om. Aada Paronen, kasv. Nordic, treenari Jonna Paronen

 

Verona onnistui Turussa 495 metrin sijoituslähdössä 23. toukokuuta. TGK valitsi "Sannan" viikon koiraksi. Tytön uralla on kaksi starttia, tuloksena hopea viime kaudelta ja tämä kausi alkoi voitolla. Odotitko voittoa?

 

– Kyllähän sitä voittoa sellaisena kaukaisena pienenä haaveena piti, mutta ei sitä odottaa uskaltanut. Sen verran kokeneempia koiria kilpakumppaneina ja alla tosiaan se yksi startti syksyltä ja yksi harjoitusjuoksu lyhyeltä matkalta Tampereelta edelliseltä viikolta. Meni kyllä pasmat sekasin kun tuli viesti että Sanna oli voittanut. Olin ihan varma että Timo huijaa. Tuli sitten kiire päästä hehkuttamaan asiaa Sannan pienelle omistajalle Aadalle, Jonna kertoo.

 

Teidän perheessä on aiemmin ollut vain greyuroksia. Onko ollut erilaista toimia nartun kanssa?

 

– Jonkin verran joo eroja löytyy, varsinkin omapäisyydessä ja kekseliäisyydessä. Urokset ovat monessa asiassa helpompia, mutta kyllä nartussakin omat plussansa on. Molemmat ollut kyllä yhtä mukavia ratakouluttaa. Asiat on mennyt heti korvien väliin.

 

Prinsessa Sannalla on kolme greyuroskaveria. Miten yhteiselo sujuu?

 

– Kolme greyuroskaveria tosiaan löytyy ja näiden lisäksi vielä kaksi galgoakin. Yhteiselo on sujunut mukavasti tähän mennessä. Samantyylisiä juoksukavereita löytyy ja jokaisella se oma juoksukaveri, jonka kanssa on parasta juosta. Hyvin on Sannaa saanut aina juoksutettua, kun on useampi kirittäjä, vaikka juoksee tuo yksinkin välillä niin että meinaa hirvittää se vauhti.

 

Millaisin ajatuksin valmistauduitte Sannan kaksivuotiskauteen? Asetitteko joitakin tavoitteita?

 

– Toiveissa oli radalle pääsy ja kisaaminen. Viime kaudella päästiin vasta loppukaudesta radalle, kun takana oli todella pitkä toipumis- ja kuntoutumisaika varvasvamman johdosta. Sen kanssa taisteltiin useampi kuukausi. Halusimme nähdä ja olla varmoja, että varvas kestäisi normaalit ulkoilut ja vapaana juoksuttamiset.

– Vaikka varvas onkin pysynyt pitkään hyvänä, jännittää sitä silti hieman että meneekö uudestaan. Sen takia mitään tiettyjä kisoja ei uskaltanut tavoitteeksi laittaa.

– Nyt kuitenkin alku on näyttänyt lupaavalta ja jos vaan suunta pysyy hyvänä niin ehkäpä tässä uskaltaisi miettiä joitakin tiettyjä kisoja tavoitteeksi, joissa olisi mukava sijoittuakin, Jonna miettii.

 

Mitä Sannan nuori omistaja tuumii kauden avauksen onnistumisesta?

 

– Aada tykkää kovasti, vaikka ei ehkä ihan samalla tavalla asiaa ajattelekaan kuin me aikuiset. Hänelle riittää, kun saa kaikille kertoa, että Sanna on hänen oma koira ja sen nimi on Sanna.

Sannaa pitää myös palkita usein. (Tähän vastasi Aadan puolesta Jonna.)

 

Kysyi: Mirja Piranta

Vastasi: Jonna Paronen

Kuvat: Jonna Paronen, Erkki Ruusunen


Viikon koira 
Wilson 5/2013
(Orlando – Roxy)
om: Rikke Bankov
kasv: Supersonic Tsekki


1.Congratulations Rikke! Your whippet Wilson, “Super”, made a wonderful track record on 9th August 2013 on 325 m at time 20.76, but on 27th September he made a track record again and the unbelievable time was 20.05! Did you except a new track record?


-Thanks  Well he has lost a lot of puppy fat since first of August, and he did a fantastic 480m in Landskrona two weeks ago, but a time like this I can honestly say - No, I haven`t seen that comming but this guy keeps surpricing me.


2.How did you celebrate it?


-After the doping test we eat a lot of that really yummy cake Taru`s friend had made  then straight to the ferry, had a nice meal together with Wilson and then we all passed out in the cabin 


3.Super has been racing in many countries. Tell us a bit about his racing career?


-He came to us fist of June, I bought him without having seen him - the previous owner was really sick and the dog needed a new home. He took his 3 licens trails looking like he has been doing that all his life - and what speed he showed, he had been doing that in official races ever since.


4.You have 11 greyhounds and three whippets at home. Tell us something about your pack?


-We have 11 greyhounds : 6 retired - 1 young dog - 3 pups and 1 racer then we also have the 3 whippets so guess you can say we have a full house. But they are the once who bring joy and happiness on a daily basis, so there isn`t one too many :)


5. What kind of plans do you have with Super for the next racing season?


-We hope to bring him to different tracks and hopefully be able to enter him for some of the big races around Europe, and we will defenatly be back in FI


Kysymykset: Iida Nikkilä
Vastaukset: Rikke Bankov

Kuva: Taru Lehtonen



_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________ 

Viikon koira 

Pigpen 7/2011
(Plan Jack-Pilot’s girl)
Omistaja Lotta Lostedt 
kasvattaja Fast Friends

Pigpen alias Eikka nousi lauantaina 13.9.2014 palkintokorokkeelle mitaloitavaksi GP –finaalin voitosta. Omistaja ja treenari Lotta Lostedt vaikutti syystäkin kovin onnelliselta!

1. Onneksi olkoon Lotta! Millä tavoin juhlitte voittoa hienon päivän päätteeksi?

-Kiitoksia paljon. Ihan mielettömän huikeeta, ensin JD ja nyt GP. Juhlat meni leppoisasti sängyssä sankari kainalossa Irlannin Derbyä katsellessa.

2. Olet harrastanut racingia jo pitkään. Kerro vähän, miten olet päätynyt lajiin ja mikä siinä on vienyt mukanaan? 

- Harrastanut ja harrastanut mutta ainakin messissä pyörinyt. Lajiin ja koiriin tuli tutustuttua äidin ja sen entisen miehen kautta ja ei aikaakaan kun radan varrelta lähti mukaan oma grey joka ei kyllä juurikaan kisannut eli Eikka on ensimmäinen oikeasti kisaava oma koira. Lajissa ihan parasta on koirat, en ole vielä tavannut greyhoundia josta en pitäisi. Tykkään myös kovasti käydä kisoissa, siellä tapaa samanlaisia puikuloihin hurahtaneita ihmisiä ja mikä parasta niin näkee koirat juoksemassa.

3. Eikka on ollut todellinen lahjakkuus! Kerro vähän, miten valitsit Eikan!

- Eikan hankintaa ei kamalasti suunniteltu mutta kun vanha greyhoundini kuoli olin ilman koiraa pari kuukautta mutta Artolla sattui olemaan pentuja sopivaan aikaan ja kappas vain ei mennyt kauaa kun olin jo varannut pennun, tosin siinä vaiheessa en tiennyt vielä minkä ottaisin. Jonkin aikaa tuli mietittyä että ottaisiko fawnin vai brindlen mutta sitten päädyin fawniin kun joskus sellaisesta haaveilin ja siinä pennussa vain oli sitä jotain.

4. Eikassa on jotain taikaa. Useampi greyneito on jo ihastunut Eikkaan ja eipä tuo ihme olekaan, kun kyseessä on menestyvä, urheilullinen, aina coolisti ja kohteliaasti käyttäytyvä vaalea viikinki!  Nyt meitä tietysti kiinnostaa myös tietää, mikä on Eikan salaisuus ratamenestyksessä? 

-Ei meillä mitään salaisuuksia. Meidän treenit on metsäily joka kestää alle tunnin ja sen aikana nuo vetää muutaman spurtin ja muun ajan laahustaa ja sitten käydään myös välillä pienellä kävelyllä jonka kävely osuus on noin 30 min mutta siinä välissä pääsevät pellolle vetämään pari spurttia. Pitkiä remmilenkkejä meillä ei hirveästi harrasteta jos ei jostain syystä pidä vapaana oloa rajoittaa. Eikka on "aika" laiska koira (moni tainnut huomata) ja testasin jossain vaiheessa lenkkiä jonka aikana olisi spurttailtu mutta kolmannen spurtin jälkeen sitä ei saanu enään spurttaamaan joten totesin että antaa olla ja jatkettiin vanhaan malliin sillä sille on tämä treeni aina sopinut plus viime kesänä meille tuli toinen koira joka kanssa jaksaa ne pari spurttia vetää tosin eipä tuo toinen viitti yhtään sen enempää juosta. Kisa kaudella metsäilyä ja peltoilua on vähennetty sillä kisakaudella ei treenata vaan silloin pyritään pitämään vain kuntoa yllä, pihalla saa kyllä olla vapaana mutta sekin jää kisapäivän lähestyessä.

5. Kai Eikkaa nähdään vielä viimeisissä kisoissa? Minkälaisilla ajatuksilla lähdette kauden päätöskisoihin?

- kyllä me varmaankin ajellaan vielä turkuun kisaamaan jos vaikka tulisi Probalans sijoituslähtöjä. Pitäähän se kisata kun kisoja on ja on kisakoiria, eihän se kisakoira ole jota kotona makuutetaan jos kisakunnossa on 

Kysymykset: Iida Nikkilä
Vastaukset: Lotta Lostedt
Kuva: Minna Leppänen


_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________

 

 


Viikon koira

Capes’ Bubbly Buff 8/2011
(Line of Fire-Titan Buff)

Omistaja Enni Niemi

kasvattaja Top Vision

 


Lauantaina 6.9.2014 Metsämäen radalla nähtiin onnellinen tyttö mitali kaulassaan. Hänen ensimmäinen oma koiransa, Helka, oli juuri ottanut ensimmäisen voittonsa GP:n alkuerälähdössä. Päätin kysellä vähän omistajan tunnelmia asiasta.

 1. Onneksi olkoon Enni! Helka otti todella hienon voiton eikä se ollut edes sattumaa, vaan koira todella taisteli itsensä voittoon. Miltä tämä sinusta radan laidalla tuntui?

 -Jännitän aina jos koirille tapahtuu jotain, mutta voitto tuntui todella todella kivalle.

 2. Mikä Helkassa on parasta?

 -Helkassa parasta on sen kiltteys. Se on ihana ja rauhallinen, ainakin verrattuna Topi Töppöjalkaan =). Helka saa pussata mun kättä vähän enemmän kun muut, koska se on mun ikioma koira.

 3. Kysytäänpä sitten treenarin mietteitä vielä. Onneksi olkoon myös sinulle, Hannu! Helka näyttäisi olevan todella iskussa nyt! Millä tavoin Helka valmistautui GP-kisaan?

 -Kisaan oikeastaan on valmistauduttu pitkin kesää. Päätavoite on ollut tässä kisassa koko ajan. Kiimat kun taas sotkivat alkukauden ja tänä vuonna valeraskaus tuntui kestävän pidempään. Kisoissa ollaan käyty ja keskiviikkoisin Turussa treeneissä. Treenejä on yritetty suunnitella niin, että paras kunto ajoittuisi tähän kisaan. Toki perusrutiinit ovat samoja kuin mihin tahansa kisaan valmistautumisessa. Valmistautuminen Turun kisoihin on aina vähän haastavampaa, ainakin kisapaikalla, koska toimihenkilötehtävät ja kaikenlainen muu kisapäivän rakentamiseen ja tekemiseen liittyvä vie ison osan ajasta ja energiasta.

 4. Millä mielellä lähdette finaaliin? Entä minkälaisia suunnitelmia teillä on loppukaudeksi?

 

-Finaaliin lähdetään hakemaan sijoitusta kolmen parhaan joukkoon. Uskon, että Helkalla on tällä hetkellä mahdollisuus haastaa jopa ennakkosuosikki vauhdin puolesta, mutta kuten tiedetään, juoksun kululla on suuri merkitys ja narttujen kohdalla sen merkitys korostuu urosten kanssa. Jos lähtö onnistuu, eikä tule kontakteja, mahdollisuudet voivat olla vaikka mihin. Periksi ei anneta ja kisat on aina juostava ennekuin mitalit jaetaan, joten hurjasti lähdetään haastamaan ;-) Kovasti toivotaan tasapuolisesti kaikille onnea kisaan. Loppukauden suunnitelmissa on juosta kaikkina kisapäivinä varmaankin keskimatkaa, Classiciin tuskin lähdetään Helkan kanssa.

Kysymykset: Iida Nikkilä
Vastaukset: Enni Niemi ja Hannu Niemi
Kuva: Hannu Niemi


________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

'Viikon koira
Herself 3/2009
(He Said So-Cream'em Mate)
Omistaja Mirja Piranta
kasvattaja Top Vision

1. Virpi ottaa nyt ansaitusti haltuunsa viikon koiran -tittelin voitettuaan Puistomäen Rengashalli Oy Sprintti Derby -finaalin! Erityisen hienon voitosta tekee se, että Virpi on jo 5,5-vuotias ja äitikoira. Kyseisen kisan on voittanut vain kerran aiemmin narttu. Onnea Virpi ja Mirja! Lähdittekö matkaan varmoina voitosta?

- Kiitos, hyvältä tuntuu jo se, että ensi kerran elämässään Virpi pääsi osallistumaan Sprintti Derbyyn. Valeraskaus on aina ollut päällä, kun kisa on keväällä juostu. Turhia riskejä välttääkseni en kisauttanut silloin Virpiä. No, Virpillä on armoton voitontahto sekä mainio juoksusilmä ja -pää. Luotin Virpiin, vaikka äitee ei nyt 5,5-vuotiaana ollut finaalin absoluuttisesti nopein koira. Esittelyä odotellessamme huomasin maassa edessäni merkin, ja vähän ajan päästä toisen. Sydämeni alkoi hakata, sitten Virpi vielä otti oikein kiihkeää katsekontaktia radalle mennessämme. Kun kontakti on oikein intensiivinen, tiedän Virpin olevan iskussa. Mutta, ihan kohta 5,5-vuotias... Nuorena toki Virpin Turku Classicien splitit olivat huimia: 18.95, 18.88, 18.80, 18.78. Historiaa veteraani kuitenkin nyt teki.

2. Kerroit, että kisoihin on lähdetty tänä vuonna hyvällä peruskunnolla ja Virpin omilla lahjoilla. Virpi on palautunut ilmeisen hyvin reilun vuoden takaisesta mammakaudestaan? Onko äitiys muuttanut Virpiä?

- Kyllä, ihan Virpin lahjoilla ja peruskunnolla on menty. Kehno talvi tosin teki tepposia kunnonhankinnalle, ja sitten meitä vei liki nollapisteeseen aikaisempia myöhempi kevätkiima ja sen jälkeen Virpin elämän voimakkain valeraskaus. Virpiniemi-viikolla Virpi oli erittäin paksu ja löysä, ja maitotipat herahtivat siellä. Pentujen jälkeen on kestänyt huomattavasti kauemmin päästä kuntoon ja saada ylimääräinen pois Virpin kropasta. On ollut välillä aika neuvoton olo, ruokaa ei kannata vähentää tai on biafralainen käsissä hormonimyrskyn mentyä. Liikuntaa lisäsimme Virpin lempimaisemissa, eli vapaata metsäkaahausta enemmän. Kauden varsinainen aloitus lykkääntyi meillä pitkälle ja vähän pelotti laittaa Virpiä radalle. Vuosi poissa, pennut, miten on kauan käyttämättä olleiden tärkeiden pienten lihasten kanssa... loputtomiin kysymyksiä, uskallanko enää? Kun Virpi itse antoi merkkiä, että olisi valmis, palasimme ovaalille. Ilon kautta, kuten aina. Tavallaan kahleissa kuitenkin tanssimme - mutta iloisissa. Olen luvannut Virpin toisen kerran kasvattajalle äitipuuhiin, joten senkin vuoksi olemme hieman hölläilleet. Pitää jäädä jotakin annettavaa pennuille, rusinassa ei juuri ole.

3. Kolme mieleenpainuvinta hetkeä Virpin kanssa?

- Suunnilleen kaikki hetket Virpin kanssa ovat olleet jumalaisen onnellisesti mieleenpainuvia. Virpi on joka tavalla niin rakas. Urheilullisesti voimallinen sykäys läikähti rinnassani, kun Virpi historian ensimmäisenä narttuna alitti Metsämäen 495:llä 29 sekuntia. Ja missä paikassa, Euroopan Derbyn alkuerässä. Samalla Virpi voitti siinä komeetan, Notoksen, jota narttu ei koskaan ollut voittanut. Virpin GP-kisan alkuerä aiheutti melkein sydärin. Viehe kulahti 1-kaarteen jälkeen, Virpi juoksutti muita huvia kierroksen toiseen suuntaan, sitten toiseen. Kun koiria lopulta saatiin kiinni, ympärillä kaikkensa antaneita. Mutta Virpi, heiluttaa häntää, vispaa jalkoja ja päätä kertoen, että "kerrankin kunnon kisa". Arvontaan menivät finaalipaikat siitä. En jäänyt paikalle, koska minulla on toivottoman huono arpaonni aina. Kasvattaja-Hannu sitten soitti: "Virpi arvottiin kolmanneksi". Virpi siis oli pudota finaalista ja sai huonoimman mahdollisen kopin. Apua! Ja jaksaako Virpi edes finaalissa sen pitkän kaahailun jälkeen? Vaiheikas toinen ikuisesti mieleenpainunut hetkiketju päättyi sitten isoon iloon. Virpi lähti neloskopista kuin sähköiskun saanut hauki rannasta. Voitti ja paransi 495:n ennätystään lukemiin 28.87. Kolmas voimallinen hetki on äiteen Sprintti Derby -voitto. Äitee ei enää juossut ajasta, vaan voitosta. Olen kiitollinen.

4. Minkälaisia suunnitelmia teillä on loppukaudelle ennen kuin Virpi jää uudemman kerran mammalomalle?

- Sprintillä jatkamme, ja ilon kautta. Virpiniemessä oli tarkoitus finaalipäivänä kokeilla lyhyempää keskimatkaa, mutta suunnitelma mureni FGD:n peruuntumiseen. Kunhan Virpiä lueskelen, 495 saattaa vielä tulla kokeiluun. Mutta pääasiassa sprinttiä, jota Virpi kerkisi nuorena juosta vain viidesti. Ennätyksetkin 280:llä ja 325:llä ovat Virpin yksivuotiskaudelta.

Kysymykset: Iida Nikkilä
Vastaukset: Mirja Piranta
Kuva: Jaakko Stenroos



 





Viikon koira
Saphira 5/2013
(Go Jimmy Go-Apeliotes)
Omistaja Päivi Vähäkoski & Anette Sassi
kasvattaja Nordic

1. Siru eli viralliselta nimeltään Saphira on osoittanut jo nuoresta iästään huolimatta olevansa melkoinen menijä. Se otti ensimmäisen voittonsa toisessa startissaan 9.8.2014 Metsämäessä 495 m matkalla. Onneksi olkoon Siru ja taustajoukot! Osasitteko odottaa voittoa?

-Kiitos onnitteluista! Siru on väläytellyt harjoituksissa aikoja, mitkä ovat antaneet ymmärtää sen olevan lahjakas vaan ryhmässä juoksemiseen tarvitaan paljon muutakin. Voittoa ei osattu odottaa, toivottiin kyllä.

2. Millä tavoin Siru on valmistautunut ensimmäiseen kisakauteensa?

-Sirun valmistautuminen kisakauteen on ollut kasvamista, pennusta neidoksi. Siru on saanut liikkua paljon vapaana erilaisissa maastoissa ja alustoilla niin ”vääränrotuisten” laumassa että sisarustensa kanssa, joita asuu kätevästi lähellä. Varsinainen ratakoulutus on ollut vain asioiden esittelyä neitoselle ilman sen suurempaa dramatiikkaa, kertakokeilulla asiat menneet eteenpäin. Kun kehon hallinta on alusta asti ollut kunnossa ja vietti korkealla, niin eihän siinä ensimmäisten ratakierrosten jälkeen tarvinnut kuin ryhtyä töihin ja antaa koiralle mahdollisuus kehittyä. Kehityksen seuraamisessa onkin sitten hyödynnetty kasvattajan kokemusta ja nautittu saamastamme tuesta!

3.Minkälainen koira tämä vauhdikas tyttönen on kotioloissa?

-Siru on omalla pikkuvanhalla tavalla hauska, ei hössö eikä hömppä vaan iloinen touhu. Muu lauma ei tiennytkään, mikä niihin iski kun Siru asettui taloksi. Siru on leppoisa lököttelijä, joka on kuitenkin hereillä ja pitää huolen, että lauma pysyy kuosissa. Se on maltillisen määrätietoinen ja sen kehon kieli on upeaa seurattavaa.

4.Mikä Sirussa on parasta?

-Sirussa on parasta kaikki! Se on aina valmis töihin ja kiittää kaksijalkaisiaan olemalla kiltti ja hellittävän sydämellinen.

5.Minkälaisia suunnitelmia teillä on loppukaudelle? Tullaanko Sirua näkemään esimerkiksi stayer-matkalla?

-Näin nuoren neidon kanssa mennään lähtö kerrallaan, suunnitellaan seuraava siirto edellisen vasteen mukaan. Ennen kaikkea toivomme, että neito saa toteuttaa itseään terveenä ja ehjänä niin, että sille jää kaudesta makea maku ja edelleen kasvava halu!
Kysymykset: Iida Nikkilä
Vastaukset: Päivi Vähäkoski
Kuva: Heidi Koivula




EtusivuAjankohtaistaTule jäseneksi!Koirat ja kasvotRataTuotteetYhteistyökumppanitLinkitEuropean Derby 2011Kisavideot